Hauhon Kirkonkylässä oli aikanaan kaikkiaan kahdeksan kantatilaa. Toppola oli tiloista vaurain ja suurin, sen omistivat Oskari ja Amanda Toppola. Asuinkeskus sijaitsi nykyisen Hauhotalon paikalla. Toppolan ja Kapakan päärakennukset sijaitsivat niin lähellä toisiaan, että rakennusten välissä kulkevalla nykyisellä Kirkkotiellä hevosajoneuvot vaivoin mahtuivat sivuuttamaan toisiaan. Asia ratkaistiin siirtämällä Toppolan päärakennusta kokonaisena etäämmälle Kapakan talosta. Ahdasta on nykyisinkin, sillä eivät autotkaan mahdu Kievarin kulmalla sivuuttamaan toisiaan. Isäntäväen ainoa lapsi Maria Amanda Toppola myi perillisten puuttuessa tilan asuinkeskuksen vapaaehtoisella kaupalla vieraalle ja irtaimiston huutokaupalla kylän asukkaiden tarpeisiin.
Toppolan asuinkeskuksen osti jatkosodan päättymisen tienoilla Karjalasta Hauholle muuttanut Olga Bessonoff eli Marja-Olga. Marja muutti vanhan tilan nimen ammattinsa mukaan Marjalaksi. Hän välitti marjoja ja sieniä kotimaahan ja etenkin ulkomaille, hän oli aikanaan merkittävä työnantaja Hauhon Kirkonkylässä. Olga kuoltua 1952 ja tilan osti Hauhon Manttaalikunta, joka muodosti siitä osakeyhtiön Seuratalo Oy. Kaupan myötä tilan pihapiiri muuttui merkittävästi, sillä ulkorakennukset ja 54 metriä pitkä tiilinavetta purettiin ja päärakennus remontoitiin seurataloksi. Seuratalo Oy järjesti talossa mm. iltamia ja vuokrasi taloa kunnan yhdistyksille. Seuratalolla oli kysyntää, koska aikaisempi huvipaikka Suojamäki oli luovutettu koulukäyttöön eikä työväentalo Vuorenharjulla soveltunut huvitilaisuuksien pitämiseen ahtaan tontin sekä vesihuollon ja paikoitusalueen puuttumisen takia.
Omistaja vaihtuu ja nimeksi tulee Sisula
Ajan mittaan Manttaalikunta ei kuitenkaan pitänyt seurantalon omistamista tarpeellisena ja päätti tarjota taloa urheiluseura Hauhon Sisulle, jonka omistukseen se siirtyikin 1965 manttaalikunnan lahjoitettua kaikki Seuratalo Oy:n hallintaan ja omistukseen oikeuttavat osakkeet urheiluseuralle. Hauholainen rakennusmestari Mauno Kaipainen suunnitteli talon uuden ilmeen ja se remontoitiin urheiluseuran tarpeisiin. Nimekseen talo sai Sisulan. Tanssipaikkana Sisulasta tuli maakunnankuulu, erityisesti juhlasalin liukas lattia sai tanssiyleisön vilpittömän suosion. Kun pitäjässä ei riittävän kokoisia kokoustilojakaan isommin ollut, pidettiin Sisulassa edelleenkin erilaisia kokouksia, ja kouluakin talossa käytiin aika ajoin. Sisulan tontin etelänpuoleisella reunalla oli isohko alue, joka käsitti osittain vanhaa talouspihaa ja osittain viljelemätöntä ryteikköä, josta jo isojaon aikana oli siirretty asumuksia kauemmas tilavammille alueille. Ryteikköä peittääkseen 1960-luvun lopulla Hauhon Sisun silloiset johtohenkilöt talkoilla kylmässä kevätsateessa istuttivat tontin rajalle hopeapajuja pitkän rivin, joten Sisulalle muodostui arvoisensa pihapiiri. Monet 60-luvulla tansseissa käyneet sen ajan nuoretmiehet muistelevat käyneensä pajujen katveessa janoaan sammuttamassa.
Sisulasta Hauhotalo
Hauhon kunta osti Sisulan 1990-luvun puolivälissä. Alkuperäisen suunnittelijan poika, Asko Kaipainen toimi arkkitehtina. Hän jätti talon uuteen sisäkuvaan häivähdyksen isänsä suunnittelemaa Sisulaa. Rakennustyön ja kalusteet toteuttivat hauholaiset ammattimiehet. Tekstiileistä järjestettiin Wetterhoffin opiskelijoille suunnittelukilpailu, jonka voitti Virpi Nikkanen. Paikalliset kudonnan harrastajat kutoivat tekstiilit hauholaisen tekstiilityön ammattilaisen Raija Kirjavaisen johdolla. Vain ne tuotteet ja työt, joita ei hauholaisilta yrityksiltä ja henkilöiltä ollut saatavissa, hankittiin muualta. Nimensä Hauhotalo sai yleisökilpailun perusteella ja talo pyhitettiin kokonaan juhla- ja kulttuurikäyttöön. Hauhotalon hauholaisuusaste on varsin korkea alkaen suunnittelijasta päätyen tekstiileihin ja kalusteisiin, se on todella 0tehty hauholaista perinnettä ja osaamista kunnioittaen.
Tutustu juhlatila Hauhotaloon.
