Punaisen tuvan historia on alkuvaiheiltaan arvailujen varassa. Rakennusta on totuttu pitämään pikkupappilan (nykyään paikalla seurakuntatalo) piharakennuksena.
Vuonna 1775 riehuneen tulipalon seurauksena kappalaisen pappila oli muutamia ulkorakennuksia lukuun ottamatta palanut. Silloinen kappalainen Johannes Grahn rakennutti omalla kustannuksellaan uuden pappilan. 1700-luvun lopulla määrättiin kuitenkin kappalaistalon rakennukset tulipalon pelossa siirrettäväksi kauemmas kirkosta. Koko 1800-luku jahkattiin siirto- ja korjauspuuhissa. Nykyinen Punainen tupa on kuitenkin nykykäsityksen mukaan juuri tuo Grahnin rakennuttama pappila. Pappilan piharakennus siitä tuli 1896. Sen jälkeen siinä on asunut monia perheitä. Noin 30 vuoden ajan se oli pappilan maiden vuokraajien asunto. Aivan 1900-luvun alussa siinä asui Tuomas Jokimaa perheineen ja vuosina 1917–1927 Kalle Westerlund perheineen. Tämän jälkeen molempien pappiloiden maat siirtyivät Otto Mäkisen huostaan.
Myös monenlaisia kokoontumisia, hautajaisia, myyjäisiä ja kahvituksia on siellä vuosien saatossa pidetty. Talon tunnetuin asukas löytyy myös punaisen tuvan seinään kiinnitetystä laatasta. ”Valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari syntyi tässä pappilassa 7.5.1853.”